Hengellinen väkivalta
Monet uskonnollisista yhteisöistä lähteneet ovat saattaneet kokea henkistä tai hengellistä väkivaltaa yhteisössä ollessaan tai yhteisöstä irtaantumisen jälkeen. Se on vallan väärinkäyttöä ja voi ilmetä esimerkiksi syyllistämisen, pelottelun tai manipulaation muodossa.
Hengellisen väkivallan tunnusomaisia piirteitä on mm. pelottelu yhteisön ulkopuolelle jättämisellä, syyllistäminen omista ajatuksista ja teoista, omien päätösten tekemisen rajoittaminen esimerkiksi avioliiton, työn tai sosiaalisten kanssakäymisten suhteen, yhteyden katkaisut perheeseen, ystäviin tai ulkomaailmaan.
Traumaattiset kokemukset voivat jättää syviä jälkiä ja vaikuttaa henkilön mielenterveyteen aiheuttaen ahdistusta, masennusta tai posttraumaattista stressioireyhtymää.
Pelko rangaistuksesta (esimerkiksi helvettiin joutumisesta tai yhteisön ulkopuolella elämisestä) voi jäädä elämään, vaikka henkilö ei enää uskoisi yhteisön oppeihin.
Tämä aihe on monelle hyvin kipeä ja arka, eikä tällaista asiaa pidä koskaan ottaa kevyesti. Hengellisen väkivallan kokeminen yhteisöissä on valitettavan yleistä ja kuitenkin siitä on vaikea puhua sekä sen tunnistaminen on myös hyvin vaikeaa.
Täytyy muistaa, että hengellinen väkivalta ei ole uskonnon vika, vaan vallan väärinkäyttöä. Kaikki uskonnot korostavat rakkautta, myötätuntoa ja kunnioitusta. Jos koet olevasi hengellisen väkivallan kohteena, on tärkeää hakea apua ja tukea.
Hengellinen väkivalta on vallan väärinkäyttöä, jossa uskonnollisia tai hengellisiä käsitteitä käytetään toisen ihmisen vahingoittamiseen, manipulointiin tai kontrollointiin. Se voi ilmetä monin eri tavoin, eikä sitä aina tunnisteta helposti, sillä se voi piiloutua uskonnollisen yhteisön hyväksyvien normien taakse.
Hengellisen väkivallan tunnusmerkkejä:
Pelottelu: Uhkaaminen jumalan rangaistuksilla, helvetin tulella tai muilla uskonnollisin perustein.
Syyllistäminen: Jatkuva painostaminen ja omaatuntoon vaikuttaminen, esimerkiksi väittämällä, ettei ole tarpeeksi uskovainen.
Kontrollointi: Rajoittaminen henkilökohtaisia valintoja, kuten ystäviä, harrastuksia tai pukeutumista.
Manipulointi: Vääristeleminen todellisuutta ja käyttäminen tunteita hyväksi.
Eristäminen: Estäminen yhteydenpidosta perheeseen, ystäviin tai muihin yhteisöihin.
Käännyttäminen: Pakottaminen luopumaan omista uskonnollisista vakaumuksista.
Nujertaminen: Alhaistaminen ja arvottomuuden tunteen aiheuttaminen.
Kiihottaminen: Vihan lietsonta muita uskonnollisia ryhmiä tai ihmisryhmiä kohtaan.
Miten hengellinen väkivalta eroaa uskonnollisesta kasvatuksesta?
Uskonnollinen kasvatus ja hengellinen väkivalta voivat joskus olla vaikeita erottaa toisistaan. Tärkein ero on siinä, että uskonnollinen kasvatus perustuu rakkauteen, kunnioitukseen ja vapaaehtoisuuteen. Hengellinen väkivalta taas perustuu pelotteluun, kontrolliin ja manipulointiin.
Mistä apua, jos epäilee joutuneensa hengellisen väkivallan kohteeksi?
Puhu asiasta luotetulle henkilölle: Ystävä, sukulainen, terapeutti tai esimerkiksi seurakunnan luottamushenkilö voivat tarjota tukea ja kuuntelevaa korvaa.
Ota yhteyttä apua tarjoaviin palveluihin: Monet järjestöt tarjoavat tukea ja neuvontaa hengellisen väkivallan uhreille.
Hae ammattiapua: Terapeutti voi auttaa käsittelemään kokemuksia ja löytämään voimavaroja.
Muista, et ole yksin. Hengellinen väkivalta on vakava asia, eikä sinun tarvitse sietää sitä. Apua on saatavilla.